Tiellä ken vaeltaa?

// Jos Stardustymato ratsastaisi paikalle Sleepwalkerilla? :3

Cerad De Lequine

»»Minut varastettiin. Vietiin pois Wyomingin luota. Vietiin jonnekkin tuntemattomaan saareen, jossa en haista muuta kuin vaaran. Ja täällä minun pitäisi selviytyä. Mutta miten?««

Nuori quarterhevosori haukotteli syvästi ja kohosi seisaalleen neljälle jalalle päätään väsyneenä riiputtaen. Hän oli ollut saarella vasta kaksi viikkoa, mutta ei ollut enää entisensä. Kylkiluut törröttivät uhkaavina aliravitsemuksen merkkinä ja karva oli ohutta ja kiillotonta. Ori oli hyvin väsynyt, ja koko massiivista kehoa koristivat erilaiset naarmut ja raapaleet eri puolilla. Selviytyminen saarella oli rankkaa, etenkin jos ei tietänyt paikasta muuta kuin nimen :
Wexanic.
»»Olisipa minulla edes yksi hevonen seuranani. Rautahermot ovat vähällä pettää tässä vaiheessa««
Cerad De Lequine ajatteli sitten kulkien viidakkoa myöten saapuen rannalle. Siihen ori jäi, laski jalat mukavasti alleen ja lepäsi rannalla aallot osuen vatsaan. Myöhemmin pitäisi taas uskaltaa viidakkoon. Ja sinne Raddi ei halunnut mennä yksin. Ori oli käynyt muutaman kerran viidakossa, ja saanut nuo ilkeän näköiset naarmut itseensä. Onneksi suurin osa niistä oli jo parantumassa, suolainen merivesi teki ihmeitä. Jos saisi ruokaa, eivät kylkiluutkan näkyisi, ja karva kiiltäisi. Ori tarvitsi seuraa. Ja pian.

// Laitoin ajatukset »näiden« väliin koska kännykällä ei voi kursivoida tekstiä + Anteeksi lyhyt, kännykällä on niin vaikea kirjottaa

//Jepatijep :''D

Portit kalahtivat kiinni. Tamma henkäisi syvään ja katseli ympärilleen pelosta kankeana. Sleepwalker ei tuntenut paikkaa, ei tiennyt missä oli. Apua! Sleepwalker ajatteli, sillä ei uskaltanut puhua ääneen. Viidakon pedot saattaisivat hyökätä. Tamma saattaisi syödä myrkyllisiä kasveja. Menehtyä janoon. Vaikka mitä voisi tapahtua!
Rauhoitu! tamma komensi itseään. Yritä etsiä joku! Mutta pieni sisäinen ääni valitti pelkoa ja ahdistusta. Tamma ei pääsisi ulos. Ei. Sleepwalker asettui makuulle ja hengähti katsoen maisemaa uudestaan. Viidakkoa ja viidakkoa. Onkohan se loputon? Tamma työnsi ajatuksen mielestään. Katsos! Olihan tuolla vettäkin, mutta nuori lusitano ei todellakaan olisi uskaltautunut vieraisiin vesiin, saatika sitten viidakkoon.
Kuopaisten maata Sleepwalker nousi seisomaan. Jano pakotti sen lähtemään veden ääreen. Tamma keräsi rohkeutensa ja lähti astelemaan rantaa kohden hitaasti, mutta yrittäen olla mahdollisimman suuren näköinen. Mutta Sleepwalker tiesi kokonsa, pienen ja hennon karvanpeittämän vartalon ja antoi itselleen luvan käyttäytyä sen puolesta pelokkaasti. Hiljalleen tamman lennokas käyntiaskel ja koholla oleva pää laskeutuivat aran, nuoren hevosen muotoon, joka yrittää mahdollisimman huomaamattomasti astella rantaan. Pienet, tummat jalat polkivat hiekkaa tasaisesti uraksi Sleepwalkerin lähestyessä rantaa. Ilma tuntui kuumalta ja selviytymisen kannalta liian kostealta, liian kuumalta ja liian erilaiselta. Pian jano alkoi vallata tamman ajatuksia. Se hiipi hiljaa mieleen, valtasi kaiken ja sai kielen tuntumaan hiekkapaperilta. Ranta lähestyi ja tamma nosti hitaan laukan, mutta huomatessaan toisen hevosen, Sleepwalker teki pysähdyksen laukasta ja lähti kohti viidakkoa.
Sinähän halusit seuraa! tamman mieli soimasi sitä. Ei, en pysty! toinen, pieni pelokas ääni huusi. Tamma käänsi päätään, ja ei tajunnut katsoa eteenpäin vaan kompastui ja suistui polvilleen. Pensaat naarmuttivat Sleepwalkerin herkän ihon melkein verille ja kipu sai tamman kääntymään rannan suuntaan.
Hitaasti, hyvin hitaasti tamma lähestyi rantaa ja katseli, kun toinen hevonen kävi vedessä. Sekin näytti olevan naarmuilla. Tamma piiloitui pensaikkoon katselemaan hevosta.

Kului tunti. Toinenkin. Sleepwalker ei vain uskaltanut mennä toisen hevosen luo. Jano oli jo melkein sietämätön ja haavat kirvelivät tamman siirtäessä jalkaansa. Samassa jalat pettivät alta, ja tamma lysähti nahkeille viidakkolehdille makaamaan. Nyt se toinen kuuli minut... lusitano mietti. Lusitano, joka oli kokenut kaikenlaista elämässään, muttei vielä tätä.

//Joo, ei se haittaa, tiedän... Muuten Sleepwalker on näköjään tuollainen "kaksi persoonaa" tyyppi :--)

Cerad De Lequine

Ori jähmettyi kesken kaiken ja kohotti päätänsä. Sieraimet laajenivat niiden tavoittaessa tuttua hajua :
Hevosen hajua. Ollen hieman epävarma jäi Raddi odottamaan, että jospa tuo toinen tulisikin itse esittäytymään. »Haistoin varmaan väärin ei siellä ketään ole« ori sitten tuumasi ja nousi reippaasti ylös rantavedestä. Ori kahlasi syvemmälle mereen varoen kuitenkin ettei kaviot vaan lipeäisi. Vesipisarat roiskuivat kyljille Raddin ravatessa komean äköisenä eteenpäin. Aurinko paljasteli säteitään, ja niiden osuessa Raddiin tuo näytti jopa komealta.

Ilon keskeytti äänekäs rysähdys, kuin joku olisi kaatunut. Nyt Raddi oli varma jonkun lymyävän puskassa.
»Entä jos se on vihollinen, apua mitä minä teen? Ei, rauhoitu ja käy ottamassa asiasta selvää«
ori komensi itseään ja ravasi hallitusti pois vedestä. Kuivattaen itseään ravistamalla päätään kulki hän sitten vähän matkan päähän puskasta, josta ääni oli kuulunut.
" Haloo, kuka siellä? Oletko ystävä vai vihollinen? Raddi sitten kaikkein mahtavimmalla äänellään sanoi ja kohotti päätänsä ylväästi ylös nähdäkseen pusikon taakse. Oliko siellä ystävä vai vihollinen?

// Anteeksi lyhyt kun piti taas kirjottaa kännykällä :-/ Ja näköjään onkin ;D

//Anteeks kun vastaus kesti...

Sleepwalker

Tamma kuuli äänen kysyvän, onko tämä ystävä vai vihollinen. Entä jos toinen hevonen olisikin vihollinen? Ei, se ei voinut olla. Kysyihän se niin ystävällisestikin. Mutta jos se hämää! Sleepwalkerin mielessä risteilivät tuhannet asiat. Lopulta tamma päästi vain pienen vinkaisun:
" Ystävä... "
Äh, ei se mitään kuullut, tamma ajatteli ja sanoi uudestaan, kovemmalla äänellä.
" Ystävä. Entä sinä? Jos aioit tappaa, niin olen aikas nopea. Ja osaan kai taistellakin. Purra tai jotain. Joten älä siis edes yritä. " Sleepwalker pölisi vasten tavallista luonnettaan. " Tai yritä vaan. Siinä vaiheessa voitat. En oikeasti osaa mitään, olen heikko pieni raukka jota sattuu kaikkialle eikä pärjää edes varsalle... Saatika sitten shirevarsalle. Huh... "
Tamma puristi suunsa kiinni. Mitä ihmettä se oli jutellut? Sleepwalker ei voinut käsittää mikä siihen oli oikein mennyt. Nyt tamma oli paljastanut heikkoutensa ja vihollinen varmasti hyökkäisi! Jos se edes on vihollinen.. Uusi ajatus nousi tamman päähän.
" Hei vihollinen! Jos tapat, tee se nopeasti... " Sleepwalker sanoi hiljaa ja jäi odottamaan toisen hevosen vastausta.

// Ja mieliala vaihtu taas :7 Ja mulleki tuli lyhyt, sorryyyyy (meen tekeen Voyageria)

Cerad De Lequine

Ori ei voinut olla hymähtämättä kuunnellessaan toisen, epäilemättä tammahevosen, puhetta. Ensiksi tuo jopa melkeinpä uhosi Raddille, ja sitten jo paljasti kaikki heikkoutensa. Aluksi tuumasikin tuo ori että voisi pelleillä tamman kanssa vähän, mutta ei sitten viitsinyt.
Toinen on jo varmasti ihan tarpeeksi peloissaan.. En nyt viitsisi tehdä semmoista.
Tuumasi Raddi sitten ja nousi äkkinäisesti pystyyn nähdäkseen pusikon yli. Ja oikeassa oli hän ollutkin, kyseinen puhuja oli hevonen, tamma!

Luonnolliset vaistot saivat orin sieraimet hieman laajenemaan tuon vetäessä henkeensä tuota ihanaa tuoksua, lajitoverin tuoksua.
" En minä ole vihollinen, sitten ihan tiedoksi. Olen ystävä, voit ihan huoletta tulla esiin, en minä puolustuskyvyttömän tamman kimppuun hyökkäisi,se ei olisi reilua." Raddi sitten ystävällisesti sanahti,tosin hieman ilkikurisesti se ei voinut olla sanomatta sitä 'puolustuskyvyttömän tamman kimpuun hyökkäämistä'. Pakkohan oli tietenkin leikkisän nuoren quarterhevosoriin kiusoiteltava, semmoinen hölmö kun oli.

Hymyillen astui ori hieman sivuun, antaen tammalle mahdollisuuden tulla ulos pusikoista, ja mahdollisuuden paeta mikäli tuo pelkäisi tai jotain. Hän ei tietenkään toivonut sitä, mutta eihän sitä tiennyt mitä tuo vieras hevonen olikaan joutunut kokemaan.
Toivottavasti en muuten näytä liian pelottavalta näitten haavojeni kanssa. Niin muuten! käväisi ajatus orin mielessä ja tämä vilkaisi nopeasti selkäänsä. Haavat olivat onneksi jo hyvässä kunnossa, merivesi oli tehnyt ihmeitä. Aurinko vilkutti säteitään pilvien lomasta taivaalla luoden hienon kimaltavan effektin orin vielä märkään karvapeitteeseen. Nuo säteet osuivat vesipisaroihin Raddin karvapeitteessä ja peittivät taidokkaasti kylkiluiden näkyvät linjat ja takkuisen turkin. Nyt tuo jopa aika komealta näyttävä hevonen katseli uteliaasti ystävällisillä suklaanruskeilla silmillään,minkälainen hevonen sieltä pusikoista oikein tulisi.

// Apua anteeksi että kesti, oon koko ajan luullut, että se on sun vuoro vastata eikä mun D';  Anteeks kovasti!

Sleepwalker

Tietenkin! Tamma ajatteli suruissaan. Nyt olen hänen mielestään pelkkä puolustuskyvytön, höperö tamma... Sleepwalker halusi vastata orille, mutta ei aivan uskaltanut vaan sulki suunsa, avattuaan sen ensin. Painaessaan päänsä maata vasten tamma kuuli lehtien kahinaa ja käänsi päätään nähden orin antavan tilaa. Sleepwalker kömpi jaloilleen purren hammasta ja jäi seisomaan pää riipuksissa. Ottaen lyhyitä, hitaita askeleita, papurikkokuvioinen, likainen lusitano eteni pusikosta pois. Vilkaistessaan ystävällisesti katselevaa hevosta, janoisen tamman mieleen nousi pitkästä aikaa toivo. Silmäillen toista hevosta Sleepwalker vertaili itsensä ja toisen hevosen kuntoa. Tuo kyllä näyttää komealta ja kiiltävältä... Upealta. Sitten tamman silmät saivat kohteekseen orin kyljet, jotka ensikatsomalta näyttivät kimaltelevan, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että kylkiluut näkyivät ikävästi.

Päästyään orin eteen, Sleepwalker laski päätään alemmas ja katseli toista hevosta hämmästyneenä. Kuka tällaisessa paikassa elävä ei tappaisi toista heti? Tammahan oli tavallaan orin alueella. Varastaisi ruokaa! Ja ori vain katseli ystävällisesti, ehkäpä hieman ilkikurisesti. Äh, ei tästä mitään tule! Ori vain yrittää saada minut ystäväkseen ja pettää kuitenkin. Ainakin silloin, kun ruoka loppuu! Tamma valitteli mielessään. Mutta hän voi auttaa ruuanhankinnassa! Toinen ääni huusi ja lopulta epäilevä tamma avasi suunsa.
" O-olen Sleepwalker... " Sleepwalker sanoi hiljaa. " K-kuka sinä olet? Missä olemme? Saako täältä vettä...? "
Tamman ääni hiipui tämän laskiessa päätään. Hiljaa paikoillaan seisova, olonsa kurjaksi tunteva Sleepwalker jäi hiljalleen odottamaan toisen vastausta.

// Eip haittaa! :^) Tuli lyhyt.. Oon niin surkee kuvailee...

Cerad De Lequine

Oriherra katseli huvittuneena pusikkoa, tulisiko sieltä kukaan ulos vaiko ei. Lopputuloksena tietenkin ehti hän jo melkeinpä kyllästyä, päättäen kuitenkin odotella hieman. Puskien rasahdellessa kovasti katsoi Raddi edelleenkin ystävällisesti ja uteliaasti, kun tuo mysteerihevonen vihdoinkin astui esiin pusikoista.
Wau.. Hän on kyllä aika kaunis.. , ori tuumasi ja katseli tammaa ystävällisesti. Tuon papurikkotäpläisessä karvapeitteessä oli selkeästikään hieman likaa, mutta ori ei välittänyt siitä, hän katsoi pintaa syvemmälle. Tamma vaikutti ihan mukavalta näin aluksi, hyvältä seuralta..

" Heipähei Sleepwalker. Olen Cerad De Lequine, mutta neiti on hyvä ja kutsuu vaatimattomasti pelkäksi Raddiksi.." Raddi sitten kohteliaimmalla äänellään sanoi, pehmeät sanat tullen soinnukkaalla vivahteella ulos suusta. Hän hymyili tammalle ja katseli toista.
Älä nyt! Rauhoitu vähän, vaikka sait pitkästä aikaa seuraa, niin et voi pelästyttää sitä pois.
Komensi hän sitten itseään ja käänsi vähän vaivaantuneena päänsä pois. Kääntäen sen kumminkin pian takaisin Sleepwalkeriin sanahti ori sitten :
" Vettä vai? Juu, tiedän sattumalta yhden puron tuolla vähän matkan päässä, voin viedä neidin sinne mikäli neiti niin tahtoo." Ori sitten kohteliaalla äänensävyllä toista puhutteli, ei kumminkaan yli maireasti tai mitään. Kohtelias ja komea ori, mutta siltikin lapsellinen välillä. Se oli totaalista Raddia.
" Niin ja missä me olemme? Luulen, että tämä on jonkinlainen saari, ihmiset ketkä toivat minut tänne puhuivat Wexanicista. Oletan tämän paikan nimen olevan Wexanic."
Tyytyväisenä löytöönsä päätti Raddi sitten mielessään, ettei päästäisi Sleepwalkeria karkuun. Hän piti seurasta, ja tamma vaikutti ensisilmäyksellä ihan mukavalta. Nyt piti vain ottaa rauhassa ja odottaa vastausta.

Sitten Raddin huomion kiinnitti toisen vaiteliaisuuden. Sleepwalker seisoi paikoillaan pää alhaalla, todennäköisesti olo vähän kurjaan.
" Oletko kunnossa?" Hän sitten huolestuneena kysyi, oliko hän tehnyt jotain pahaa jo toiselle. Raddi halusi Sleepwalkerin hyvälle tuulelle, jotenkin tuo surullinen olemus ei näyttänyt sopivan tuolle kauniille tammalle.

// Oioi, taitaapa Raddi vähän tykätä tammasta.. C: Ja etkä oo, musta sun roolit on hyviä!