Pelon polut

Implied Voyager

Ori heräili tokkuraisena. Ensimmäinen, mitä se näki, oli suuri rautaportti juuri turvan edessä.
" Mitä? " Voyager tuhahti katselematta ympärilleen. " Aika turhan iso tarhan portiksi. "
Sitten vasta ori tajusi katsella ympärilleen. Suuret ruskeat silmät levisivät hämmästyksestä orin tajutessa hiljalleen, minkälaiseen 'tarhaan' se oli vangittu. Silmänkantamattomiin viidakkoa, sekä ranta, jonka takana näkyi aavaa ulappaa. Voyager perääntyi yllätyksestä hiljaisena porttia vasten. Tummanruskea läsipää kääntyi puolelta toiselle ponin miettiessä tulevaa. Portti narahti orin painosta.
" Haa, tuolta pääsee pois! " Voyager hihkaisi ja kävi tarmokkaasti työntämään porttia ryntäillään. Mutta portti ei liikkunut. Se ei edes narahtanut, niin kuin Voyagerin nojatessa siihen. Pian ori jo luovutti ja päätti mennä tutkimaan viidakkoa. Astuessaan ensimmäisen kerran kosteahkoon, lämpimään viidakkoon, Voyagerin mielessä häivähti pelko, joka kasvoi joka askeleella suuremmaksi. Kahinaa. Ori nosti päänsä, ja siinä samassa sen selkään pudottautui apina. Voyagerin valtasi paniikki apinan kynsien pureutuessa ihon läpi, joten ori alkoi pukitella. Apina heilui, mutta terävät kynnet pysyivät kiinni Voyagerin selässä. Portin työntämisestä ja kivusta väsynyt ori ei enää jaksanut pukitella, vaan lähti kävelemään samaan suuntaan mistä tuli. Apina hellitti otettaan, jolloin ori keräsi viimeiset voimansa ja paiskasi sen suurella pukilla eteensä. Voyager talloi apinaa, kunnes se oli varmasti kuollut ja lähti sitten väsyneesti kävelemään takaisinpäin, selässään kymmenen syvää haavaa.

//Noniin, tuli lyhyt. Toivottavasti ei haittaa

// Ei haittaa ;-)

Cassiopeia


Tamma heilui ja huojui kuljetusautossa sen keinussa aallokossa, suuren rahtilaivan sisällä. Vieraat miehet olivat päättäväisesti sulloneet hänet siihen, ja kaasuttaneet tiehensä. Cassiopeia ei osannut aavistaakaan mitä sille oli käynyt.. Kumahti, ja tamma paiskautui päin trailerin seinää. Kipu jysähti kupeeseen ja hän horjahti hivenen.
Hetkinen.. Tämä tunne on jotenkin tuttu.. tuumasi Cassiopeia sitten muistaen sen olevan yhdestä unestaan. Siinä valo välähti ja hän iskeytyi päin jonkin seinää.. Tamma ei tiennyt sen olevan välähdys kohtauksesta, kun hänet oli heitetty laatikossa ulos ikkunasta. Laiva pysähtyi, ja auton moottorit käynnistyivät. Hämmennyksen vallassa oleva tamma ei tiennyt sen elämän muuttuvan tästä päivästä ihan totaalisesti. Että kaikki menisi sekaisin.

Kylmät, jähmeät rautaportit sulkivat kovalla kumahduksella pakotien. Cassiopeia katsoi hetken tuota suurta porttia edessään ennen kuin käänsi sille päättäväisesti selkänsä. Nyt sitä oltiin jossakin oudossa paikassa.. Tamma ei tiennyt mitä kaikkea täällä sitten olikaan, vai oliko mitään. Koko tämä kummallinen paikka tuntui unelta, pahalta unelta. Älä pelkää, kaikki on hyvin.. Etsis nyt jotain seuraa ettei yksin tarvitse tällaisessa paikassa olla, kuka vain käy.. päättäväisin askelin kulki tamma pari askelta poispäin portista, ennenkuin katsoi sitä vielä viimeisen kerran.
" Hyvästi.. Ehkä näen sinut vielä, Portti." Cassiopeia lausahti ja sitten, kun ei pystynyt kävelemään, ravasi syvemmälle viidakon uumeniin. Kaikkialla oli pelottavaa, vieraiden eläinten ääniä kantautui tamman herkkiin korviin eri puolilta metsikköä/viidakkoa. Se oli menoa sitten.

// Jäi kans vähän lyhyeksi..